Heraldiikan ohjeita

Lähde: Jukka Suvisaari / 20.11.1994

1. Käytetään vain heraldisia värejä, jotka ovat kulta ja hopea sekä punainen, sininen, musta ja vihreä.
   Vaakunapiirroksissa kullan sijasta voi käyttää keltaista ja hopean sijasta valkoista.
   Lipuissa ja viireissä niitä käytetään lähes aina. Heraldiset värit ovat kirkkaat ja puhtaat, sävyltään tummuusasteikon keskivaiheilla.
2. Pyritään käyttämään vain kahta väriä, joista toisen on oltava kulta tai hopea. Kolmas väri edellyttää hyvin perusteltua syytä, mutta neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.
3. Värisäännön mukaan väriä ei saa laittaa värin päälle eikä viereen eikä metallia metallin päälle eikä viereen, ellei kuulu heraldiseen tunnukseen.
4. Kirjaimet, numerot tai tekstit eivät kuulu heraldiseen tunnukseen.
5. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria ja täytettävä niille varattu alue mahdollisimman tarkkaan.
6. Kuvioiden on periaatteessa oltava kaksiulotteisia - ainakin niin, että ne on voitava esittää tunnistettavasti pelkkinä väripintoinakin, ilman varjostusta tai erillisä ääriviivoja.
7. Kuvioissa luonnonmukaisuun ei ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on.
8. Heraldisen tunnuksen on oltava helposti mieleenjäävä. Siihen ei saa ahtaa liikaa symboleja, vain ehdottomasti olennaisin. Ihanne on yksi kuvio.
9. Heraldiikassa ei saa inttää. Yhtä asiaa ei saa symboliloida kahdella tai useammalla kuviolla. Jos taas yksi kuvio riittää symboloimaan kahta tai useampaa asiaa, niin se vain vahvistaa kuvion symboliikkaa ja siten koko tunnusta.
10. Kuvioiden on oltava sellaisia, niin kuin koko tunnuksenkin, että ne voidaan selityksensä (vaakuna- tai lippuselitys) mukaan nallia näkemättä uudelleen piirtää. Tämä vie myös siihen, että kuvion on oltava lajinsa yleispätevä edustaja. Se ei saa olla esimerkiksi jokin tietty linna, vaan ainoastaan heraldisesti tyylitelty linna, jonka voi sitten vaakunan tai lipun aiheen perusteluissa sanoa viittaavan vaikkapa Käkisalmen linnaan. Voimme sanoa, että kuvion täytyy olla sellainen, jolla ei ole erisnimeä.