Erilaiset sukututkijalle vastaan tulevat materiaalit ja niiden käsittely tietokoneella

Mitä tiedostotyyppejä todennäköisesti tulet käsittelemään?

• sukututkimuksen tai vaikkapa jäsenrekisterin tiedot sisältävä tietokanta (esim. SukuJutut –ohjelman kanta, Excelin taulukkokanta tai vaikkapa itse rakennettu esim. Access –kanta)
• kuvamateriaalia (valokuvia, otoksia esim. lehdistä, kirjoista, arkistomateriaalista)
• asiakirjat (kirjeitä, artikkeleita, …)
• ääninauhoitteet (esim. haastattelut, huom. nauhoitusten muunto tiedostoiksi esim. c-kasetilta tai muusta vastaavasta)
• videotallenteet (esim. haastattelut tmv.)

Kuvien skannaus ja käsittely

Kuva luetaan skannerin mukana tulleella ohjelmistolla; eli riippuu käytetystä laitteesta. Yleensä kuva skannataan esim. tiedostoon (file) joillakin asetuksilla; tutustu käyttämääsi skanneriin! Yleensä kuvat tallentuvat Omat tiedostot –hakemiston alle (tai Omiin kuvatiedostoihin). Kun kuva on saatu tiedostoon, sitä voidaan käsitellä kuvankäsittelyohjelmassa.

Huomaa, että skannatessasi sinulta yleensä kysytään kuinka tarkkaa jälkeä haluat tehdä! Tämä ilmoitetaan dpi –arvoina (dots per inch). Mitä suurempi luku, sitä tarkemmin kuvan informaatio otetaan talteen. Esimerkiksi pienellä dpi –arvolla skannattua kuvaa on huono suurentaa jälkikäteen. Skannauksen tuloksena saatava kuva tallentuu siis jollakin oletusnimellä (esim. File0001 tai muu vastaava) oletushakemistoon valitsemassasi tallennusmuodossa.

Kuvan käsittely skannauksen jälkeen

Voit avata tallennetun tiedoston tiedostonhallintaohjelmasta haluamaasi kuvankäsittelyohjelmaan klikkaamalla avattavaa tiedostoa hiiren oikealla painikkeella ja valitsemalla avautuvasta pikavalikosta kohdan Avaa sovelluksessa ja sen takaa haluamasi ohjelman.

Kannattaa käyttää parasta koneesta löytyvää ohjelmaa kuvan käsittelyyn. Jos käytössäsi ei ole mitään sopivaa ohjelmaa, voit vaikkapa hakea verkosta Gimp –nimisen ohjelman (http://gimp-win.sourceforge.net/stable.html). Huomaa, että sinun tulee asentaa sekä runtime environment, että itse ohjelma.

Kuvankäsittelyohjelmissa voit mm.:

• rajata kuvaa
• muuttaa kuvan kokoa
• säätää kirkkautta ja kontrastia
• muuttaa väritystä
• laittaa tehosteita

Kannattaa tutustua myös käyttämänsä kuvankäsittelyohjelman mahdollisuuksiin. Näihin järjestetään myös paljon kursseja mm. työväenopistoissa.

Yleisimmät kuvien tallennusmuodot (format) ovat:

• jpg (käytetään valokuville; voit valita pakkaussuhteen joka vaikuttaa kuvan kokoon)
• bmp eli bittikartta (isoja kuvatiedostoja, ei voi suositella…)
• gif (ei kannata käyttää valokuville, kovin suppea värikartta)
• tif (voidaan käyttää mm. kuvien arkistointiin; vie tilaa!)
• raw (sama kuin tif)
• png (tarkoitettu nettikäyttöön, bittikartan tyyppinen mutta pieni tiedosto)

Formaatteja on myös mm. ohjelmakohtaisia ja tarjolla oleva valikoima riippuu käyttämästäsi ohjelmasta.

Kuvan koon muuttaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla tärkeää; skannatun kuvan koko on usein iso eli sen mitat vaaka x pysty ovat suuret. Esim. normaali valokuva voitaisiin muuttaa kokoon 600 x 400 pikseliä eli kuvapistettä.

Huomaa, että normaali monitori on yleensä resoluutioltaan n. 1024 x 768 pikseliä. Oman monitorin resoluution eli näytön tarkkuuden voi tarkistaa polun Käynnistä – Ohjauspaneeli – (Perinteinen näkymä – ) Näyttö – Asetukset kautta.

Pidä mielessäsi myös se, että kun pienennät kuvan kokoa menetät samalla joitakin tietoja kuvasta. Eli sen suurentaminen takaisin isoksi tuottaa huonon lopputuloksen.

Järjestelmällisyys ennen kaikkea

Suunnitteluprosessi

Mieti aina välillä, mikä on mielestäsi looginen tapa ylläpitää kaikkea sitä tietoa, jota sinulle tutkiessasi muodostuu. Aivan samalla tavoin kuin perinteistenkin paperien ja kuvien kanssa harkitset niiden arkistointiin liittyviä käytäntöjä, tulee myös pohtia sopiva järjestely tietokoneella sijaitsevan materiaalin sijoittamiseen.

Looginen hakemistorakenne

Tietokoneella tallennetun tiedon järkevä sijoittelu tapahtuu hakemistorakenteen avulla. Voit luoda esimerkiksi sukututkimuksiasi varten oman hakemiston, jonka alle rakennat ne alihakemistot, jotka koet tarpeellisiksi.

Näitä voidaan sitten taas jakaa uusiin alihakemistoihin ja niin edelleen. Huomaa, että voit toki ajan kuluessa hienosäätää ja mukauttaa hakemistorakennettasi tilanteiden muuttuessa ja materiaalin määrän paisuessa. Tämä on itse asiassa hyvin yleistä itse kullakin koneen käyttäjällä.

Varmuuskopioinnista

Omista sukututkimustuloksista tulisi aina pitää varmuuskopiota (kuten muistakin tärkeistä tiedostoista). Useista sukututkimusohjelmista löytyy varmuuskopion luominen suoraan ohjelman valikoiden kautta.

Varmuuskopio kannattaa luoda koneen ulkopuolelle. Eli ei siis koneen kiintolevylle, vaan jollekin ulkoiselle levylle kuten USB –muistitikku, ulkoinen kiintolevy tai vaikkapa CD –ROM tai DVD. Tällöin pidetään huolta siitä, että mikäli koneen levy hajoaa, tiedot ovat varmassa tallessa.