JÄÄSKI

= Lesogorskij, "Metsämäki".
Enso = Svetogorsk, "Valovuori".

Jääski oli kaksijakoinen pitäjä Vuoksen yläjuoksun varrella. Pinta-ala oli 400 km2, josta peltoa 8000 ha, niittyä 300 ha ja kasvitarhoja 40...50 ha. Se oli väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin maalaiskunta, asukkaita vuonna 1939 20.800. Pitäjässä oli 60 kylää ja 18 kansakoulua.

Teollisuuden ja kaupan keskuksena oli Enso. Ympärillä oli laaja maatalousvaltainen pitäjä. Pitäjän vaakunassa kuvataan sekä teollisuutta että maataloutta. Jääsken maa- ja karjatalous olivat edistyksellisiä. Pitäjässä oli runsaasti harrastustoimintaa. Nuorisoseurat toimivat vireästi jo 1900-luvun alussa. Monet Jääsken urheiluseurat ja urheilijat yltivät mainetekoihin. Tunnetuimpia oli pikaluistelun maailmanmestari Lasse Parkkinen. Vuoksen yli johtanut silta oli aikanaan Suomen pisin maantiesilta. Sen lähellä sijaitsi Jääsken vuonna 1844 valmistunut kirkko. V:n 1913 peruskorjauksen jälkeen paikkoja oli 2000 sanankuulijalle.

Enso-Gutzeit Oy:n monipuoliset teollisuuslaitokset tekivät Enson tunnetuksi jo 1920-luvulla. Yritysmaailmassa Enso on tuttu nimi vielä 1990-luvullakin. Yhtiön pääkonttori oli ennen sotia Ensossa. Enso-Gutzeitin lisäksi Jääskessä oli huomattava määrä muutakin teollisuutta, jota rakennettiin koko ajan lisää 1930-luvulla: Rouhialan voimalaitos, Suomen ensimmäinen tekokuitutehdas Kuitu Oy, Oy Vuoksenniska Ab:n Imatran rautatehdas (nykyinen Imatra Steel Oy), Outokumpu Oy:n kuparitehdas ja rikkidioksiditehdas (nykyisin Harjavallassa).

Enson perunapolttimo ja paljon muuta.Runsaan teollisuuden myötä Jääski erosi viimeisinä vuosina huomattavasti Karjalan muista maalaiskunnista. Siellä oli teollisuustyöpaikkoja myös naisille.

Enso oli valtio valtiossa ja havitteli kauppalaksi muuttumista. Tehdasyhdyskunnalla oli esimerkiksi oma sairaala.Rajanvedossa 1940 jäi 15 prosenttia Jääsken pinta-alasta Suomen puolelle. Kunnalla ei kuitenkaan ollut sotien jälkeen elinmahdollisuuksia. Jääsken kunnan rahoilla pääosin perustettiin Imatran kauppala. Jääsken kyliä oli Imatran ohella myös nykyisten Joutsenon ja Ruokolahden kuntien alueilla. 1990-luvun tunnetuin jääskeläinen on eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen.

istäs laps lauantain tietäis, jos ei paistettais piirakkoi!

Tapaperinnettä:

Karjalaiseen pitopöytään kuuluu alkuruokana ruisleipää, vehnäleipää, karjalanpiirakat, voita, lohta, silliä, rosollia, tuoresalaattia, sienisalaattia ja aladoobia. Juomana kotikalja ja maito. Lämmin ruoka: karjalanpaisti, perunat, lanttu- ja makaronilaatikko, porkkanoita ja herneitä. Jälkiruoaksi luumukiisseli kerman kanssa. Tämä pitopöytä laitettiin sukulaisille (n. 40 h.) 80-vuotispäivillä Imatralla v. 1987. (KR)

Hautajaisrokka oli ja on edelleen hautajaisruoka monien jääskeläisten parissa. Sitä tarjottiin heti hautaamasta tultua hautajaisväelle karjalanpiirakoiden kanssa.

Häissä vielä 1930-luvulla saattoi olla istumapöytä, jossa liinalla katetulle pöydälle asetettiin lautaset jokaiselle ruokailijalle. Lämmin ruoka ja jälkiruoka syötiin samoilta lautasilta.

Äitini oli pitokokkina 1920-luvulla, ja jo silloin oli myös seisomapöytiä pidoissa. Valkoisella liinalla katetulle pöydälle laitettiin lautaspinkat, siihen veitset, haarukat ja sitten voileipäpöytään silliä, rosollia ja sienisalaattia. Lämpiminä ruokina oli liharuokana karjalanpaisti ja erilaiset laatikot ja perunat.Täytekakku tuli muotiin ja muistan, että siskoni hautajaisiin tehtiin täytekakku. Olin kymmenvuotias (s. 1907) ja sanoin kakkuemännälle, että kunpa minäkin oppisin noita leipomaan.

Jääskessä maalaistaloissa oli tapana viedä naapuriin järjestettäviin pitoihin - myös hautajaisiin - etukäteen maitoa leipomista varten ja itse pitoihin vietiin kahvikakku tuliaisiksi. Nyt viedään vain kukkia.

Lauantaina oli Jääskessä leipomispäivä. Silloin pantiin uuniin ensin potattikakkarat, sen jälkeen muuta pullaa ja marjapiirakkaa vehnäkuoreen tehtynä. Sen jälkeen uuniin laitettiin liharuukku tai tirriruukku (vettä, puolukkaa, ruisjauhoja) kypsymään jälkilämmössä hyvänmakuiseksi. (KR)

Mitä on pistinvesi?

Lauantaina usein leivottiin perunapiirakoita ja sitten laitettiin uuniin paistumaan sianlihaa ja uunipuuroa ohraryyneistä. Iltaruoka oli sitten sellainen, että perunapiirakan pohja kastettiin lihapaistin vedessä (pistinvedessä) ja puuroa syötiin joko maidon tai marjasopan kanssa. (IN)

Sananparsia ja sanontoja Jääskestä

Ruoka on ain hyvvää nälkää vastaa.
Kyl ruokahalu syyves kasvaa.
Syötä vierasta sanoil, siks ko keitos kerkiää.
Sellasen ruoka syyvää, millasen sattuu syntymää.
Luu vierest on liha makijaa.(AR)
Suus sullaa ja syvämes pallaa.
Syömine se o pääelinkeino.
Syyvä pittää, vaikkei se nii kelpaiskaa (ettei tauti saa valtaa).
Leipä o Jumala viljaa, sitä ei saa noi maaha heittää (lapselle, joka nakkasi voileivän kädestään lattialle; koivunvarvulla siitä kintuille sai, mutta siitäkin voi sanoa että ei se kipijä, vaan se häpijä).
Ei vieras talloo hävitä.
Ei makijaa mahan täyvelt.
Viis virkaa, kuus nälkää.
Hyväst ko mumma pulla uunis, ei pala eikä paistu.
Riitti parraiks ko Piepposen puuro.
Pitkä ko nälkävuos.
Hyvä leipäpuu (hyvä pettupuu: pitkät ja puhtaat oksakiehkuravälit).
Kyllä Jumala hullut elättää, viisaat kassokoo eteihei.
Syöphä sitä paljonkii, ellää vähemmälläkii.
Leipää ne o murutkii.
Sev ver sukkuu ko seissemäs kirnu huuheves voille.
Ymmärrät sie Yrjö Mar, mitä vettä kirnuu pannaa. - Haalia hornakkaa (= kädenlämpöistä).
Ei luutonta lihaa eikä päätöntä kallaa. (OH)

Jääsken tiedonantajia:

- KPT 6: Yrjö Kärkäs (YK 15), Anna Kyllö (AM 145), Margit Niemelä (MN 93), Irja Niemi (IN 167), Aune Nokelainen (AN 76), Airi Patrakka (AP 111), Kerttu Ritolahti (KR 194), Hilkka Suojalehto (HS 149).

- Haastatteluja, Pirkko Sallinen-Gimpl: Olavi Hämäläinen, OH, Lahti < Jääski, Annikki Routakorpi, AR, Lahti < Jääski.