VALKJÄRVI

= Mihurinskoe

Valkjärven kunta oli Kannaksen keskiosassa Vuoksen etelärannalla. Raja pohjoisessa Vuokselan ja Sakkolan kohdalla kulki Vuoksea pitkin itään Saenjoelle, jonka nimenä useimmissa kartoissa ja myös naapuripitäjien murteissa on Saijanjoki. Venäjänkielisenä nimenä on nyt Volh;q = Voltsja, Sudenjoki (Suenjoki). Saenjoki oli koillisessa Sakkolan ja kaakossa Raudun rajana. Eteläisen naapurikunnan Kivennavan raja kulki pikku järvien ja jokien läpi Härkjoelle ja jatkui sitä pitkin Pahaojan suulle. Lännessä Muolaan raja lähtee Pahaojaa pitkin Hiinojalle, edelleen Punnusjärvelle ja Punnusjärven ylitettyään suoraan pohjoiseen Vuokselan rajalle. Valkjärvi oli Muolaan kappelikuntana vuodesta 1648 ja itsenäisenä seurakuntana vuodesta 1738 lähtien. Kuntaan kuului maata n. 400 km2. Asukkaita oli vuoden 1939 alussa 7760 henkeä. Kunnan toiminta päätettiin 29.12.1948 ja seurakunta lakkautettiin 15.01.1949.

Maasto on enimmäkseen kumpuilevaa moreenimaata. Peruskallio ei ole missään näkyvillä. Korkein kohta on Nirkkolasta länteen nouseva ja Mutajoen laaksoon laskeva 158 m korkea Harvojenhonkienmäki.

Vesistöjä Valkjärven lisäksi on pohjoispuolella Raakolanjärvi ja siitä itään pikkujärvien vyöhyke Saenjoelle asti sekä pohjoisrajalla Vuoksi ja länsirajalla Punnusjärvi.

Virallisesti mainittiin 45 kylää, joissa oli 14 kansakoulua sekä kirkonkylässä Keski-Vuoksen Yhteiskoulu. Elinkeinona oli pääasiassa maatalous, jonka liitännäisinä olivat monet myllyt ja sahalaitokset. Kotiteollisuus, kärryjen ja muiden ajokalujen valmistus oli hyvin tärkeä tulonlähde monelle valkjäveläiselle. Viipurin markkinoilla Punaisenlähteentori oli aina tulvillaan valkjärveläisten valmistamia ajokaluja, mutta suurin osa niistä tehtiin kuitenkin tilaustyönä.